Suomen sana ikkuna (akkuna) tulee venäläisestä sanasta ”okno”, silmä. Sana on tullut meille idästä rautakauden lopulla. Sana ei kuitenkaan silloin tarkoittanut nykyisen kaltaista ikkunaa, vaan savutuvan luukulla suljettavaa seinäaukkoa. Itse asiassa sanalla akkuna saatettiin vielä 1800-luvun lopulla tarkoittaa savutuvan luukulla suljettavaa aukkoa ja varsinaista ikkunaa sanottiin lasiksi.

Alun perin hirsirakennuksiin ei tehty lainkaan valoaukkoja, joten valoa saatiin sisään vain avonaisesta ulko-ovesta ja lämmityslaitteena toimivan savu-uunin savunpoistoaukon kautta. Aukkoikkuna säilyi maaseudulla ja kaupungeissakin lähes niin kauan kuin savutuvissa asuttiin, syrjäseuduilla jopa 1900-luvulle. Aukkoikkunan vieressä oli helppo tehdä tarkkaakin käsityötä, mikäli kesti vedon ja koleuden. Paremmin ja pidempään työ sujui, kun aukon eteen laitettiin jonkinlaisen sääsuoja. Halpa ja luonnollinen ikkunakalvo saatiin nahasta tai sian virtsarakosta, joka mainitaan erinomaisen läpikuultavaksi. Vielä 1600-luvulla kalvoikkunoita käytettiin jopa säätyläisrakennuksissa.

Ensimmäiset lasi-ikkunat tulivat Suomeen keskiajalla, oletettavasti ensin kirkkoihin. Turun kaupunkitaloissa lasi-ikkunoita on ollut jo 1400-luvulla. Porissa ensimmäiset lasi-ikkunat laitettiin jo Juhana-herttuan kuninkaankartanoon 1558-59. Varsinaisesti lasi-ikkuna alkoi Suomessa yleistyä vasta 1700-luvun lopulla.

Toivon ikkunanäyttelyn banderollit ovat lainattavissa Toivosta. Näyttely käsittelee ikkunoiden historiaa aukko- ja sianrakko –ikkunoista erilaisiin lasi-ikkunoihin, ikkunalasin valmistusta, vanhoihin ikkunoihin liittyviä arvoja ja arvostuksia sekä ikkunoiden kunnostusta. Näyttelyssä esitellään myös satakuntalaiset lasitehtaat, näistä maineikkaimpana Tuorsniemen lasitehdas (1781 – 1868).
Näyttelyn hinta on 200 € / 3 kk. Näyttely koostuu 13 kankaisesta banderollista, joista 10 on kooltaan 80 x 180 cm ja kolme pienempää ja kapeampaa.

Kyselyt ja varaukset:

Rakennuskulttuuritalo Toivo: 02 621 1051
toivo@pori.