Toivo

Rakennuskulttuuritalo Toivon taloa kunnostettaessa vuonna 1995 huomattiin, että rakennuksen keskiosa, eteinen, keittiö ja kamari, on alun perin ollut oma pieni, maalaamaton asuinrakennus. Talon päätykolmiot ovat edelleen paikoillaan ullakolla. Rakennustyypin ja muiden korjaustyön aikana saatujen tietojen perusteella on arveltu, että kyseessä voisi olla talo, jonne tontin ensimmäiset asukkaat, Lindqvistit, olivat muuttaneet viimeistään vuonna 1820.

Nykyiseen Varvinkadun puoleisen pituutensa talo on laajennettu lisäämällä molempiin päihin kaksi huonetta jossain vaiheessa ennen vuotta 1853.

Leipurimestari K.B.Laine osti vuosisadan vaihteessa tontin eteläpuoliskon aikoen ilmeisesti purkaa sillä sijainneen vanhan asuinrakennuksen, sillä hän teetti suunnitelmat kokonaan uutta asuinrakennusta varten vuonna 1901. Taloon olisi tullut viisi huoneen ja keittiön kokoista asuntoa ja yksi kahden huoneen ja keittiön asunto. Laine ei itse koskaan muuttanut tontille ja uudisrakentaminenkin jäi. Sen sijaan hän teetti vanhassa talossa perinpohjaisen remontin vuonna 1903, jolloin taloon mm. tehtiin uusi asfalttihuopakatto ja ulkoseinät laudoitettiin ja maalattiin. Remontin jälkeen rakennuksessa oli keskellä eteinen, keittiö ja kamari omalla kuistilla sekä molemmissa päissä kaksi huonetta omilla sisäänkäynneillä. Yksi huoneista oli  puotihuone.

Vain pari vuotta myöhemmin talo vaihtoi jälleen omistajaa. Talonomistajaksi tuli nyt Viktor Vallin, joka muutti taloon asumaan vaimonsa Emma Josefiina eli Fiinan kanssa. Vuonna 1906 perhe suomalaisti nimensä Vankaksi. Seuraavana vuonna taloa laajennettiin Juhana Herttuankadun puoleisella siipiosalla, johon tuli eteinen, keittiö ja huone sekä kuisti.

Vuonna 1908 Vankkaa tituleerattiin kauppiaaksi, sillä Vankat pitivät kauppaa talonsa kulmassa olevassa puotihuoneessa. Vuonna 1911 perheeseen syntyi poika Erkki. Viktor Vankka kuoli vuonna 1917. Hänen leskensä Fiina meni pian uusiin naimisiin toisen lesken, poliisikonstaapeli Karl Aallon kanssa, jolla oli kaksi lasta edellisestä avioliitosta. Aallot pitivät talon kulmahuoneessa maitokauppaa talvisotaan saakka, mutta kun poliisi Aalto kuoli sodan aikana ja maitokin oli kortilla, ei tällöin jo yli 60-vuotias Fiina Aalto enää pystynyt hoitamaan kauppaa vaan sen toiminta lopetettiin. Sodan jälkeen puotihuoneessa toimi hetken aikaa Aili Järven muotiliike ja sen jälkeen vuoteen 1960 saakka Taipaleen parturiliike.

1900-luvun alkupuolelta alkaen Porissa eri osoitteissa, viimeksi Vähälinnankadulla, toiminut Hedelmämehutehdas Toivo siirtyi 1920-luvun alussa Aaltojen taloon. Vesi kuljetettiin suurella vesitynnyrillä kirkkolähteeltä pihassa olevaan vesisäiliöön ja kannettiin sieltä ämpäreille ”tehtaaseen”, jonka muodosti yksi huone talon keskellä. Tuotevalikoimiin kuuluivat mm. Champpanja, Metsäviini, Portteri sekä tietenkin Sitruunasooda. Limonaditehtaan toiminta päättyi sodan sytyttyä ja tehtaan vaatimattomat koneet myytiin Porin Oluttehtaalle.

Talossa asuttiin vuoteen 1991 saakka. Vuonna 1992 uusittiin talon katto, mutta varsinaiset kunnostustyöt alkoivat vasta 1.9.1995, kun Satakunnan Museon korjausrakentamiskeskus Rakennuskulttuuritalo Toivo perustettiin. Viimeisten vuosien rankan asumiskäytön ja muutaman vuoden tyhjillään olon seurauksena rakennus oli rähjäisessä kunnossa, mutta suurempia rakenteellisia vaurioita oli lähinnä limonaditehtaan huoneessa, jossa sekä ulkoseinien hirsiä että lattiarakenteita jouduttiin uusimaan. Rakennus kunnostettiin Toivon korjausnäyttelyksi.